KASEVAN KENNEL

KASVATUS

Pumien kasvatuksen tavoitteena tulee mielestäni olla rodun eteenpäin vieminen, sekä olemassa olevien vahvuuksien ja toivottujen ominaisuuksien säilyttäminen.

Ihannepumini olisivat:

• rakenteeltaan sopusuhtaisia, raajoiltaan kohtuullisesti ja tasapainoisesti kulmautuneita, rodunomaisine tunnusmerkkeineen

• luonteeltaan reippaita, avoimia, mahdollisimman tasapainoisia, omilla jaloillaan seisovia paimenkoiria

• perusterveitä niin arkielämässä, kuin virallisten tutkimusten valossa

Pumin kasvatuksen eettisyys

Kaikki omat pumini terveystutkitaan laajasti virallisin tutkimuksin: lonkat, kyynärät, selkä, polvet, silmät. Keskusteluun ovat nousseet viime vuosina erityisesti pumien polvet ja heikosti kulmautuneiden takaraajojen osuus polviluksaation syntyyn. Toinen huoli liittyy autoimmuuniperäisiin sairauksiin, kuten atopiaan ja allergioihin, jotka ovat myös pumeilla yleistyneet. Näitä haasteita on syytä tarkastella kriittisesti omaa kasvatusta suunnitellessa.

Dna-testaan sekä omat pumini, että tarvittaessa yhdistelmän toisenkin vanhemman MyDogDNA/Wisdom Panelilla. Tuloksista tehdään tarvittavat johtopäätökset ja ne ohjaavat jalostusvalintoja. Dna-testauksella saadaan tietoa mahdollisista sairausgeeneistä (testattavissa olevista) ja voidaan varmistaa, ettei riskiyhdistelmiä näiden osalta tehdä. Tällaisia ovat primaarinen linssiluksaatio PLL, sekä degeneratiivinen myelopatia DM. Toistaiseksi näiden kantajia ei ole tullut vastaan kasvateissani.

Lisäksi dna-testauksella pystytään seuraamaan rodun monimuotoisuutta, eli heterotsygotia-astetta, joka on pumilla edelleen keskimääräistä rotukoiraa korkeampi. Dna-tulosten ymmärtäminen vaatii kuitenkin osaamista, eikä testaaminen ole taikatemppu läheskään kaikkien asioiden ratkaisemiseen.

Jalostusvalinnat

Pumin rotukirja kotimaassa Unkarissa on yhä avoin. Heterogeeninen tausta on jalostuksessa etu, mutta aiheuttaa myös hajontaa mm. ulkomuotoon ja luonteisiin. Liian jyrkkää valikointia jalostuksessa ei voida tehdä, jolloin ominaisuuksien tasapäistäminen edistyy hitaammin, mutta on kestävämpää.

Samoja pumiyksilöitä ei voida käyttää jalostuksessa määräänsä enempää, jotta sukusiitoksen mukanaan tuomat haitat eivät yleistyisi ja valinnanvara yhdistelmien muodostamisessa kaventuisi. Jalostuskäytön kriteereinä luonteen ja terveyden tulee aina mennä näyttely- tai muiden saavutusten edelle. Avainasemassa on kyky erottaa terveyteen vaikuttavat seikat kosmeettisista vioista ja asennoitua näihin järkevällä tavalla.

2020-luvulla koirankasvatuksen tulee pohjautua nykyaikaiseen, tutkittuun tietoon ja kasvattajan on yritettävä arvioida toimintansa eettisiä vaikutuksia pitkässä juoksussa. Mielestäni tämä on tasapainoilua, jossa henkilökohtaiset haaveet eivät saa mennä koko rodun tulevaisuutta edistävien tavoitteiden edelle.

Pumin luonne ja käyttäytyminen

Liikaa ei voi korostaa jalostukseen käytettävien pumien luonteiden tarkastelua. Arviointi voi jäädä pitkälti subjektiiviselle tasolle, jossa luonneominaisuuksien ymmärrys on kasvattajien keskuudessa eittämättä vaihtelevaa. Samaten se, mistä ominaisuuksista kukin on valmis tinkimään, mistä ei.

Pumia kaavailevan olisi hirveän hyvä tavata molemmat pentueen vanhemmista etukäteen, jos mahdollista. Vanhempien tulisi vaikuttaa sellaisilta, joista kasvattaja (tai ostaja) voisi kuvitella itselleenkin pennun. Niiden tulisi täydentää toistensa vahvuuksia ja heikkouksia, sekä pärjätä pääkoppansa kanssa elämässä yleisesti.

Täytyy muistaa, että koiran käyttäytymisen takana vaikuttavat sekä perintötekijät, että ympäristö, eli olosuhteet ja kokemukset elämän varrelta. Sama yksilö voisi kehittyä hyvinkin toiseen suuntaan eri kodissa. Tämäkin tekee arvioinnista ja jalostuksesta haasteellista; mikä on periytyvää, mikä ulkopuolelta tullutta. 

Täydellistä koiraa ei ole, ja jokainen yksilö on oma persoonansa. Kasvattajana on mahdotonta luvata, että pennusta tulee juuri toivotunlainen. Ostajalla on myös oma velvollisuutensa tutustua riittävän hyvin rotuun, kasvattajaan ja pentueen vanhempiin ennen ostopäätöstä. Siitä eteenpäin on opittava tuntemaan oma koiransa ja ohjaamaan sitä oikeaan suuntaan.